perjantai 24. toukokuuta 2013

Raparperi-marenkitorttu

Tässä pari päivää sitten pääsin tekemään kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Alunperin tarkoitus oli tehdä vanhalla hyväksi havaitulla ohjeella, mutta sitten silmiini osuikin äidin reseptikansiosta tämän raparperi-marenkitortun ohje, ja päätinkin sitten kokeilla sitä. Ohje on ollut vuosia sitten Kotiliedessä tai muussa vastaavassa lehdessä. Tein tortun muuten ohjeen mukaan, mutta pienensin inkiväärin määrää, kun epäilin, että se maistuisi liikaa. Alkuperäisessä ohjeessa inkivääriä oli 3/4 tl ja itse laitoin vain pienen ripauksen. Pinnan marenki tummuu herkästi, joten uunia kannattaa tarkkailla vähän väliä ja heittää päälle leivinpaperi, jos tummuu liikaa. Itsehän tein sen virheen, että kurkkasin uuniin ohjeen mukaisesti vasta puolen tunnin päästä ja silloin alkoi olla jo vähän myöhäistä. Marenki meni hieman tummaksi, mutta onneksi tortun maku ei siitä kärsinyt.




Raparperi-marenkitorttu

100 g voita
1 muna
2 keltuaista
1 dl sokeria
2 dl venhäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

täyte:
4-5 dl raparperinpaloja
1 rkl perunajauhoja
ripaus inkivääriä
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

marenki:
2 valkuaista
3/4 dl sokeria
1/2 dl hasselpähkinärouhetta

1. Sulata rasva. Vatkaa muna, keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Sekoita jauhoseos ja jäähtynyt rasvasula muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

2. Sekoita raparperinpalat, perunajauho, inkivääri, sokeri ja vaniljasokeri keskenään ja lusikoi täyte tasaisesti taikinan päälle.

3. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri edelleen vatkaten. Levitä vaahto kauttaaltaan piiraan ohueksi peitoksi ja ripottele päälle pähkinärouhetta. Paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 40 min. Jos pinta tummuu liikaa, laita päälle leivinpaperi suojaksi.

torstai 23. toukokuuta 2013

Bloggaus alkakoon!

Niinhän siinä sitten kävi, että perustin blogin. Ilman koulua tätä ei olisi ehkä koskaan tapahtunut, sillä bloggaus tuntui minusta vähän pelottavalta ajatukselta. Blogi on kuitenkin Internetissä periaatteessa kenen tahansa luettavissa, enkä niin hirveästi haluaisi jakaa elämääni täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Sekin mietityttää, mitä haluan blogissani kertoa ja mitä taas en. Mutta katsotaan, mitä tästä nyt tulee, vai tuleeko mitään. Jos ei muuta, niin ainakin kurssi tulee nyt suoritettua.
Jonkun sanasen voisin vielä sanoa blogin sisällöstä: leivontaa on siis luvassa, niin suolaista kuin makeaa, uutta kuin perinteistäkin.:)